Mielipidekirjoitus on julkaistu Kymen Sanomissa 24.2.2026.
Sosiaali- ja terveysministerin nimityksen ympärillä käyty keskustelu on nostanut jälleen esiin groomauksen aiheena. Julkinen keskustelu on kuitenkin osittain kaventunut huuteluksi siitä, onko joku tuomittu vai ei. Tällainen asetelma ohittaa olennaisen: vallankäytön.
Alaikäinen ei voi olla tasavertainen suhteessa aikuiseen, jolla on enemmän elämänkokemusta, valtaa ja ymmärrystä. Se, että nuori kokee huomion itselleen hyvänä ja imartelevana, ei tee tilanteesta hyväksyttävää. Se kertoo siitä, että aikuinen käyttää valta-asemaansa.
Groomaus ei ala rikostuomiosta. Se on prosessi, jossa luottamusta rakennetaan, rajoja siirretään ja nuoren kokemusta normalisoidaan. Kaikki vallan väärinkäyttö ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä, mutta se voi silti olla vahingollista.
Aikuinen on se, jonka tulee tunnistaa vallan epäsuhta ja vetää raja.
Kun keskustelu typistetään kysymykseen ”onko tuomittu vai ei”, se viestii nuorille, että jos jokin ei ole lain silmissä rikos, sen kanssa on vain elettävä. Se viestii myös, että omaa kokemusta ei kannata kyseenalaistaa, jos siitä ei ole annettu tuomiota.
Lasten ja nuorten turvallinen kehitys ja seksuaalisuuden kasvu edellyttävät selkeää viestiä: vastuu on aina aikuisella. Aikuinen on se, jonka tulee tunnistaa vallan epäsuhta ja vetää raja.
Nuorten suojelu ei saa perustua siihen, mikä juuri ja juuri on laillista, vaan siihen, mikä on eettisesti kestävää.
Jos olet joskus teininä kokenut aikuisen huomion imartelevana ja vasta myöhemmin ahdistavana, et ole ollut syyllinen, sinä et toiminut väärin. Vastuu ei ollut sinun.
Emmi Inberg
Kotkan kaupunginvaltuutettu (vas.)
Vasemmistonaisten varapuhenainen